LeenaRosendahlOsHanhijrvi

Porrassalmen taistelun tunnelmia 1789

Kustaa III:n sota alkoi 6.7.1788, kun Ruotsi antoi sodanjulistuksen Venäjälle. Sota aloitettiin meritaistelulla Suursaaren alueella 17.7.1788. Venäjän keisarinna Katariina II oli kutsunut suomalaisen itsenäisyysmiehen Yrjö Maunu Sprengtportenin Suomen rintamalle. Sprengtportenilla oli loistava Savon tuntemus ja yhdessä venäläisen kenraali Michelsonin kanssa hän johdatti joukkoja Savon taisteluun. Michelsonin joukot hyökkäsivät aamuvarhaisella 11. kesäkuuta 1789 Kyyrön asemaa vastaan, jossa suomalaiset joukot lyötiin ja hajoitettiin. Kyyrön taistelusta selvinneet perääntyivät ylivoiman edessä Porrassalmelle.

Taisteluissa mukana ollut Porin rykmentin kersantti Carl Adolf Brakel kuvaili Porrassalmea seuraavasti:

”Porrassalmen maasto tarjosi mahdollisen edulliset puolustusasemat suurempaa yökkäysjoukoa vastaan asettuvalle alivoimaiselle puolustajalle. Korkea harjun molemmilla puolilla on järvi ja pieni harjun katkaisema salmi, jolloin muodostuu kaksi huomattavaa kukkulaa.  Erityisen hallitsevaksi nousee omalle puolellemme jäävä kumpare. Harjun päällä kulkee tie Ristiinaan, josta suunnasta odotimme venäläisten saapuvan.  Kenttälinnoitettu tuliasema kaksine ampuma-aukkoineen oli rakennettu korkeimmalle kohdalle, mistä maa alkoi laskea salmea kohti. Kaksi pientä rautaista tykkiä oli siellä asemissa luutnantti Fredrik Ugglan komennossa.  Myös hän oli onnellisesti päässyt Kyyröstä pakoon. Kaikki puusto oli raivattu rintaman suunnassa, mutta säilytetty sivustoilla ja selustasta ,  jotta se kätkisi omien joukkojen liikkeen ja vahvuuden.  Näissä asemissa 600 miestä odotti kenraalien Michelson, Rautenfelt ja Sprengtporten komentavan 6000 miehen hyökkäystä. ”

Alkulähteistä tarkastetun vahvuuksien mukaan suomalaisia taisteli 650-660 venäläisten 5000 joukkoa vastaan. Mikkelistä käsin prikaatin päällikkönä toimi eversti Stedingk, mutta Porrassalmella komentajana toimi Porin rykmentin eversti Gripenberg. Taisteluun osallistui porilaisten lisäksi komppania Savon rykmentistä, Savon vapaajoukko-komppania, karjalaisia rakuunoita sekä Uudenmaan rakuunoiden Hollolan komppania. (Alanen, Suomen historia)

”Nyt venäläinen ryntäsi salmen poikki, levittäytyi ja eteni kummankin järven rantoja pitkin. Kohta se oli vasemmalla sivustallamme ja samalla tasolla kanssamme. Eversti Gripenberg oli vaikeasti haavoittunut, Everstiluutnantti Aminoff ja majuri Jägerhorn eivät saaneet joukkoja pysymään johdossaan, vaan ne alkoivat paeta epäjärjestyksen vallassa. Silloin poikkeuksellisen neuvokas kapteeni Grönvall kiiruhti porilaisten perään ja komensi kovalla äänellä ”SEIS!” Käsky tepsi. ”Älkää antako itsenne joutua häpeällisesti vangiksi., kääntykää ympäri, nyt lyödään vihollinen.” Nämä sanat vaikuttivat väkeen. Täyskäännös ja heittäytyminen salamana venäläisten kimppuun sujui silmänräpäyksessä. Pistimin ja kiväärinperin otettiin töyrästä nousevat venäläiset vastaan. Yhtään laukausta ei ammuttu. Kyseessä ei ollut tavanomainen taistelu, vaan villi tappelu.  Kuolleet kaatuivat läjiin tai kierräytettiin alas järveen.” (Brakel, muistiinmerkittyä kahdesta sodasta)

Aulis J. Alanen Suomen historiassa mainitsee ”sankaritaruversion”  Porrassalmen taistelussa ja viittaa sillä myös Brakelin muistiinpanoihin.  Hän itse olettaa taistelun pääsankarin olleen Stedingkin adjutantti majuri Jägerhorn. Hänet oli korotettu taistelun jälkeen everstiluutnantiksi. Toisena prikaatin adjutanttina toimiva kapteeni Georg Karl von Döbeln sai osuman otsaansa musketin harhaluodista. Hän käytti loppuikänsä mustaa otsanauhaa peittämään saamaansa vammaa. Venäläisten puolella haavottui vakavasti Spengtporten, jonka kerrottiin todenneen: ”Omat koirat purivat”.

Taistelun välipäivinä Porrassalmen varustuksia laajennettiin, asemissa oli nyt Brakelin mukaan 1600 miestä. Heinolasta marssi paikalle mm. Porin varaväki- eli reservipataljoona, joka sijoitettiin oikealla olevan järven toiselle puolelle.

Toinenkin taistelu hävittiin ja joukkojen oli peräännyttävä Mikkeliin ja sieltä Kilpijärvelle. Alasen Suomen historian mukaan Porrassalmen toisen taistelun kerrotaan käydyn 18.6.1789. Vaikka Suomen joukot joutuivat vetäytymään, aiheutettiin Porrassalmen taistelussa viholliselle suuret miestappiot ja pelattiin lisäaikaa.

Esi-isäni Kustaa III sodassa

Seuraamalla isäni suvun mieslinjaa lähellä Vammalaa sijaitsevan Tyrvään kirkonkirjoista tutkimukseni pysähtyi sotilas Tuomas Erkinpoika Stör:iin (Thomas Ericsson Stör). Hän oli Uudenkylän Buondin talon sotamiehenä, josta hänet nostettiin ruotiin 41-vuotiaana Porin jalkaväkirykmenttiin. Sotilasasiakirjojen mukaan sotamies Stör haavoittui 13.6.1789 Porrassalmella käydyssä taistelussa ja kuoli 6.1.1790 Kuopion sairaalassa. Häntä jäi suremaan vaimo Kaisa Matintytär ja viisi lasta.

Tuomas ja Kaisa oli vihitty avioliittoon 1.11.1769, Kaisan ollessa Haunian talon palvelijatar (tjenade). Siihen aikaan Kaisa koki huomattavan sosiaalisen aseman laskun Kataran talon tyttärestä rutiköyhäksi sotilaan leskeksi. Hän eli viimeiset vuotensa sokean sisarensa Annan kanssa. (Kurki-Suontausta -sukuseuran tutkimukset).

Isättömäksi 18-vuotiaana jäänyt esi-isäni Juho Tuomaanpoika onnistui naimaan Laukulan kylän Korkin talon tyttären ja pääsi torppariksi saman kylän Sianojan, myöhemmin Lepistön torppaan. Torppaa hoidettiin ilmeisen hyvin, koska seuraava esi-isäni Hesekiel Lepistö valittiin ensimmäisten torpparien joukossa Tyrvään kunnanvaltuustoon.

Lähteet:

Brakel, Muistiinmerkittyä kahdesta sodasta

Alanen, Suomen historia (kustavilainen aika)

Kurki-Suontausta sukuseuran tutkimukset

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Vesa Leinonen

Leena Hanhijärvi

Mielenkiintoinen tarina, ajan takaa Suomen historiasta.
Pohjoismaitten synkissä korvessa, 1700 luvulla ihmiset ovat joutuneet puolustamaan omaansa, omaisuutta ja isänmaata, vihollisia vasten jotka eivät kunnioittaneet ihmisen elämää, luonnon oikeudenmukaisuutta.

Mitä ihmisen elävästä sielusta on jäljellä, jos luonnnon oikeudenmukaisuutta ei arvosteta, tai kunnioiteta?

Ihmisestä sitten tulee petoeläin.
Poistaa, tuhoaa tai tappaa pienemmät ja heikoimmat pois oman tahdon ja omien intohimojen tieltä.

Elämän suuri mysteeri.

Miksi ihmiselle on niin vaikea voittaa itsensä?

Ja kunnioittaa Luojan säätämää oikeudenmukaisuutta,järkevää tietoa ihmisen elävän sielun tarkoituksesta.

Äly, tajunta, mielikuvitus, tahto, muisti ja tunteet.

Ihmisen syntymisen alkuvaiheet kertoo paljon Luojan tahdosta ihmiselle.

Pienestä alusta syntyy ihminen, ilman valtuuksia omalle tahdolle.

Menee monta vuotta, kunnes ihminen pärjää oman tahdon voimin.

5, 7, 10, 13, 15, 17, 19, 21.

Ainakin 13 vuotta, pahimillaan, kunnes ihmisen omatahto on tullut niin vahvaksi, ettei ei enää kuuntele viisauden ääntä. Ja alkaa luottamaan enemmän omaan tahtoon ja ymmärrykseen kun viisauden henkeen.

Ihmisen elämä, ja viisauden henki on mysteeri.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Vesa kirjoittaa puuta heinää:
"Pohjoismaitten synkissä korvessa, 1700 luvulla ihmiset ovat joutuneet puolustamaan omaansa, omaisuutta ja isänmaata, vihollisia vasten jotka eivät kunnioittaneet ihmisen elämää, luonnon oikeudenmukaisuutta"

Vesa huom. Silloinen imperialistinen isänmaa Ruotsi aloitti sodan.
Eikä venäläiset olleet sen julmempia kuin suomalaiset tai ruotsalaiset.

Tiesitkö Vesa että Iso viha oli kostoa Pohjanmaan rykmentin tekemistä sotarikoksista Narvan taistelussa. Pohjalaiset mestasivat tuhansia antautuneita sotavankeja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kustavilaisen sodan merkitys on jäänyt hiukan liian vähälle suomalaisessa historian opetuksessa. Paljon enemmän puhutaan Pähkinäsaaren rajasta, Isosta Vihasta, Suomen Sodasta j.n.e. Kustavilainen sota oli kuitenkin merkittävä alkusoitto Suomen valtiolliselle itsenäistymiselle, joka tapahtui vasta 130 vuotta myöhemmin.

Suurin syy sille, ettei kyseisestä sodasta opeteta kouluissa niin paljon lienee se, että sodan seurauksena ei tapahtunut minkäänlaista rajamuutosta. Kustaa III halusi vain hyödyntää sen hetkistä Venäjän sitoutumista kahinaan Turkin kanssa toteuttaakseen revanssin Karjalan palauttamisesta. Hän iski kuitenkin päänsä Karjalan mäntyyn raskaammin kuin olisi voinut kuvitellakaan.

Suomalainen upseeristo kapinoi kuningasta vastaan ja halusi tehdä oma-alotteisen rauhan Venäjän kanssa aloittaen jopa sitä koskevat neuvottelut Katariina II:n kanssa. Tämä kostettiin verisesti Tukholmassa tapahtunein teloituksin Värälän rauhan teon jälkeen. Sota löi kuitenkin selkeän kiilan Österlandin ja "Emä-Ruotsin" väliin. Kiilan, josta ei koskaan toivuttu ja joka merkittävästi edesauttoi Venäjää Suomen alueen valloittamisessa paria vuosikymmentä myöhemmin sekä Suurruhtinaanmaan perustamisessa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

1700-luvun jälkipuolisko oli aikaa, jonka ajatteleminen hirvittää minua vielä vuosisatojen kuluttuakin. Kaakkoinen Suomi kuului tuolloin Venäjään, ja koska omat sukujuureni ovat Kymijoen itäpuolella, sijaitsivat kotikontuni Ryssänmaan rajojen sisällä! On-nek-si Ruotsi hävisi ottelun Suomesta, ja koko Suomi siirtyi ikään kuin samalle statukselle, jolta se 101 vuotta sitten itsenäistyi.

On erittäin epämiellyttävä ajatus, että itsenäistyminen suvereeniksi Suomeksi olisi tapahtunut Turun rauhan rajojen sisältä. Huih!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, Wanha Suomihan palautettiin Suomen Suurruhtinaanmaan yhteyteen Haminan rauhan jälkeen Karjalan kannasta ja Laatokan Karjalaa myöten.

Oleellinen ero kuitenkin 1900-lukua aiempien rajansiirtojen kohdalla oli se, että ihmisiä ei siirrelty minnekään. Tuo etninen puhdistus tapahtui vasta Stalinin aikana.

Jonny Wadd

Nyt puolestaan isänmaan itsenäisyyden ovat myyneet EU:lle Sipilä, Stubb ja Kataisen kaltaiset maanpetturit. Kataisen motiivina lienee iso palkka ja virka EU:ssa myymällä suomi isolla maksuosuudella brysseliin.
Ehnroot "Suomen paras puolustaja on suomalainen itse". Sitä ei tee maassa sosiaaliturvalla elävä matu-muslimi.